Suomessa paritanssin klassikko, lavatanssit, nähdään usein elinvoimaisena trendinä – mutta todellisuus on monivivahteisempi. Vaikka kesän tanssilavat täyttyvät ja nuorten aikuisten kerrotaan löytäneen tanssilattiat uudelleen, taustalla siintää kysymys: onko kyse aidosta uudesta noususta vai vain hetkellisestä piikistä? Todellisuus on usein jotain näiden kahden väliltä. On totta, että Suomessa on joitain tanssilavoja, jotka ovat nousseet myös paikallisten nuorten suosioon. Laajassa kuvassa kuitenkin tanssilavakulttuuri on vain pieni vaimea muisto siitä, mitä se aikoinaan oli.
Tästäkin huolimatta ne harvat tanssilavat, jotka Suomessa yhä toimivat elävän musiikin esityspaikkoina, tekevät parhaansa löytääkseen asiakkaansa. Toisaalta niillä esiintyvät vuosikymmenten ajan tanssilavoilla esiintyneet tähdet kuten Finlanders, mutta myös uudet orkesterit kuten vaikkapa Huuma tuovat vaihtuvuutta musiikkiin, vaikka se tanssimusiikkia edelleen onkin. Tanssilavojen kilpailijoina ovat hotellit kuten vaikkapa Lohjalla kylpylähotelli Lohja Spa, jonka esiintyjät vaihtelevat discosta humppaan. Tanssilavoille ovat Suomessa liittyneet myös romanit ja heidän kulttuurinsa hyvin laulajiensa puolesta, kuten vaikkapa nykyäänkin lavoja kiertävä Amadeus Lundberg näyttää esimerkillään.
Nykyajan aikuinen viihteenkäyttäjä on monimutkainen ihminen, joka toisena iltana saattaa käyttää Nettikasinot.tv sivustoa uusien kasinosivustojen ja kasinotarjousten tarkistukseen, ja toisena päivänä käydä kuuntelemassa uusien artistien musiikkia viihdeposti.fi palvelussa. Tähän kun lisää suoratoistokanavat, digiviihteet monet muodot ja kaiken muun, mitä jokainen voi arjessaan tehdä, voi arvata, että matkustaminen tanssilavalle (usein pidemmän matkaa), ei ole aina se ensimmäinen viihdevaihtoehto.
Perinteiden voima ja muuttuva lavakulttuuri
Suomalaiset lavatanssit juontavat juurensa maaseudun yhteisiin iltamiin ja yhteisöllisiin tilaisuuksiin – tutkijan Henna Karppinen‑Kummunmäki mukaan niitä on järjestetty jopa 1700-luvulta saakka. Kulta-aika sijoittui 1950–60-luvuille, jolloin paritanssi oli yksi keskeisistä nuorisoharrastuksista. Nykyäänkin monet seuraintalot ja VPK:n talot ovat ympäri Suomea pienimuotoisten juhlien ja tanssien järjestyspaikkoina. Näissä pienemmissä paikoissa esiintyjät ovat monesti duo-muodossa tai ihan trubaduurina esiintymisiä, mutta välillä isoissa kesäjuhlissa voidaan satsata isompaankin nimeen.
Nykypäivän lavatanssikulttuuri on samalla sekä perinteen jatkaja että uudistuja. Lavoilla nähdään edelleen perinteisiä tanssityylejä kuten valssi ja foksi, mutta mukaan on tullut kepeämpiä ja modernimpia tyylejä, kuten bugg ja fusku. Lisäksi eteläamerikkalaiset ja Välimeren soinnit ja askelkuviot täyttävät tanssilattian – varsinkin suuremmissa kasvukeskuksissa, missä muutenkin on laajempi musiikki- ja tapahtumavalikoima.
Myös lavojen ohjelmisto on monipuolistunut: teemalliset tanssi-illat, pop-musiikki, rockabilly ja osin sosiaalinen media ovat muuttaneet kuvaa tanssilavoista entistä nuorekkaammiksi ja avoimemmiksi. Jos mietitään vanhemman sukupolven sosiaalisen median käyttötapoja, niin tässä on yksi sellainen, joka on osoittautunut tanssilavoille kuten Ruusulinna, hyväksi paikaksi kertoa tulevista tanssi-illoista.
Nuoret aikuiset ja lavatanssit – todellinen ilmiö vai satunnainen piikki?
Yksi mediassa toistuva väite on, että nuoret aikuiset ovat löytäneet lavatanssit uudestaan. Useissa artikkeleissa kerrotaan, kuinka lavatanssit tarjoavat nuorille aikuisille mahdollisuuden yhdistää liikunta, yhteisöllisyys ja irtautuminen arjesta.
Todennäköisesti osa tästä on totta: esimerkiksi kysely / uutinen osoittaa, että 15–16-vuotiaat nuoretkin ovat käyneet lavatansseissa ja kuvailevat tilaisuutta hyväksi fiilikseksi.
Toisaalta tutkijat varoittavat liiallisesta yleistämisestä – Karppinen-Kummunmäki toteaa, että vaikka alle 30-vuotiaiden määrä on kasvanut, 30–40-vuotiaiden joukossa on puutetta. Lisäksi se, että nuoria on lavalla, ei automaattisesti tarkoita, että “uusi nousukausi” olisi kauttaaltaan toteutunut.
Todellisuudessa suurin osa lavatansseissa kävijöistä on 65-85 vuotiaita. Nämä myös pitävät kiinni lavatanssien vanhoista perinteistä, kuten naisten ja miesten vuorot, mitkä taasen ovat nuoremmalle tanssiväelle käsitteitä, joista ei niin haluttaisi enää pitää kiinni. Samoin tietyt tanssimiseen itseensä liittyvät asiat, jotka ovat lueteltu ja selitetty ns. tanssietiketissä, tuntuvat nuoremmista säännöiltä, joita en tanssimisessa pitäisi olla.
Tutkimus on osoittanut, että lavatanssi toimii mielekkäänä liikuntamuotona myös keski-ikäisille ja senioreille: eräässä 2012 tehdystä tutkimuksessa havaittiin, että kolmen tunnin lavailta tuotti keskimäärin noin 8 500 askelta ja energiankulutus täytti reippaan liikunnan kriteerit. Tämä kertoo siitä, että lajilla on myös hyvinvointipotentiaalia, mutta se ei sinällään kerro sukupolvien muutoksesta. Jos tanssijoiden keski-ikä nousee, lavatanssien identiteetti saattaa edelleen assosioitua enemmän vanhemman väestön ajanvietteenä – vaikka nuorten osuus kasvaisikin. Iso osuus tästä todellisuudesta ja tanssien vetovoimasta tulee jo nuorempien aikuisten viihdeodotusten perustoista, jotka vaativat esimerkiksi juhlapaikalta erilaisia asioita, kuin mitä perinteiset tanssilavat edustavat ja voivat tarjota.
Miksi nuoret voisivat innostua – ja miksi eivät?
Nuorille lavatanssit tarjoavat useita houkuttelevia piirteitä:
- Yhteisöllisyys ja “oikea ihmisten kohtaaminen” digiajan jälkeen, vaihtoehtoinen digidetox hetki arkeen
- Liikuntaa rennolla otteella, ei pelkkää kuntosalia tai salitreeniä ja samalla mahdolllisuus tavata ja tutustua toiseen sukupuoleen useimmiten myös ilman alkoholia
- Live-musiikki, tanssilattia, tunnelma – erottuva kokemus
- Sosiaalinen media nostaa valokeilaan tanssi-iltamat ja tekee niistä “juttuja”
Toisaalta esteitä löytyvät:
- Paritanssi edellyttää partneria tai rohkeutta pyytää – ja tämä voi jännittää. Onneksi monet tanssilavat järjestävät matalan kynnyksen tanssitunteja usein ennen varsinaisia tansseja.
- Tanssiaskeleet ja rytmi voivat tuntua vieraalta
- Jos kokee olevansa “liian vanha” tai “ei taida osata”, alkuun pääsy voi tuntua epämukavalta
Lavatanssien tulevaisuus – yhdistelmä perinnettä ja nykypäivää
Lavatanssien tulevaisuus näyttää lupaavalta – mutta se vaatii aktiivisia toimia. Perinteet – kuten valssi, foksi ja tanssilava-ympäristö – toimii perustana. Uudistuminen – kuten teemaillat, tanssitunnit, sosiaalisen median hyödyntäminen – tuo vetovoimaa. Mutta todellinen nuorten aikuisten mukaan saaminen vaatii paljon, se on nähtävissä myös ravintoloiden iltaviihteen tilanteessa. Kaiken tasoinen lähteminen jonnekin iltaisin kamppailee niin monen muun viihdevaihtoehdon kanssa, jotka ovat käytettävissä aivan kotona, ovat muokanneet liikkumista viihteen parissa. Toisaalta on tullut teemaillat esimerkiksi komedian parissa, mutta eivät nekään saa ihmisiä joka päivä liikenteeseen, ja standup-illat ovat hyvä lisävalikoimaan mutta eivät kanna ainakaan pienillä paikkakunnilla sellaisenaan, tukevana esityksenä kylläkin.
Lavatanssit ovat ainakin osittain eläneet uutta nousukautta; näemme indikaatioita nuorten aikuisten osallistumisesta, ohjelmiston monipuolistumisesta ja tapahtumien uusista muodoista. Toisaalta tanssilavoilla on vielä tehtävää – osallistujakunnan monipuolistaminen, imagomuutos, matalamman kynnyksen tarjonta sekä perinteiden ja uudistusten yhteensovittaminen.
Kun nämä elementit kohtaavat, lavatanssit voivat jatkossakin olla erilainen ja elinvoimainen osa suomalaista vapaa-ajan- ja kulttuurielämää. Kenties lavojen modernisointi ja nuorten entistä parempi osallistaminen myös tanssien ulkopuolella olisi oiva tapa päästä seuraavalle tasolle suomalaisessa lavatanssikulttuurissa.