Iskelmän 1980-luku tuntuu nyt poikkeuksellisen ajankohtaiselta. Radiot ja soittolistat nostavat samaan aikaan esiin sekä tanssilavan kestohitit että kaupungistuvan Suomen tarinat. Kuuntelijoiden muistissa vuosikymmen näyttäytyy yllättävän monipuolisena, koska mukaan mahtuu diskoa, tangoa, tarinankerrontaa ja suuria kertosäkeitä.
Iskelmän suosio ei syntynyt tyhjiössä. Suomessa seurattiin listoja, ostettiin singlejä ja elettiin voimakkaasti tv-viihteen kautta. Samalla perinteiset kilpailut ja tapahtumat loivat kappaleille uudenlaista näkyvyyttä, ja osa hiteistä jäi elämään juuri siksi, että ne yhdistyivät tiettyyn kesään, juhlaan tai yhteiseen hetkeen.
Iskelmä vaihtoi vaihdetta
Kasari toi iskelmään uutta rytmiikkaa ja tuotantoa. Studiossa uskallettiin käyttää aikakauden soundeja, ja samalla laulujen aiheet pysyivät arjen lähellä. Iskelmässä kuului työnteko, koti, rakkaus, kaipuu ja se tietty suomalainen melankolia, joka osaa olla myös lohduttavaa.
Suosio näkyi myös kokoelmalevyissä ja yleisössä. Iskelmä ei ollut vain yksi genre muiden joukossa, vaan se oli monelle koko maan yhteinen kieli. Kuuntelija tiesi kertosäkeen jo ennen kuin se tuli, ja juuri se teki kappaleista “kaikkien aikojen” materiaalia.
Listat ja hitin logiikka
1980-luvulla listamenestys ohjasi sitä, mitä pidettiin “isoina kappaleina”. Suomen singlelistan ykköset koottiin aikanaan Suomen Musiikkikauppiasliiton “Mitä Suomi soittaa” -listan perusteella, ja ykkössija toi kappaleelle nopeasti lisää radiosoittoa ja näkyvyyttä. Kuukausittainen rytmi sopi aikakauteen, jossa uusi hitti saattoi hallita tanssilavoja pitkään.
Listat eivät silti kertoneet kaikkea. Osa kappaleista oli “kansan ykkösiä”, vaikka virallinen sijoitus jäi vaatimattomammaksi. Iskelmässä elää edelleen ajatus siitä, että todellinen mittari löytyy häistä, karaokesta ja kesäillan autoradiosta.
Diskon hohde ja vahvat kertosäkeet
Paula Koivuniemen “Sata kesää, tuhat yötä” on yksi vuosikymmenen kirkkaimmista esimerkeistä siitä, miten kansainvälinen discohenki kääntyi suomalaiseksi iskelmäksi. Kappale julkaistiin vuonna 1981, ja se on jäänyt elämään juuri kertosäkeen takia, joka tuntuu yhtä aikaa kevyeltä ja suurelta. Iskelmä muuttui kasarin myötä tanssittavammaksi, ja tämä on siitä lähes oppikirjamainen näyte.
Frederikin “Titanic” osui samaan aikaan pop-iskelmän ytimeen. Kappale liittyy myös euroviisukarsinnan tarinaan ja koko kansan tv-iltaan, mikä vahvisti sen muistijälkeä. Vuosi 1981 toistuu kasarin iskelmässä usein, koska silloin moni 70-luvun perinne kääntyi uuden ajan tuotantoon.
Arjen realismi nousi laulun aiheeksi
Matti ja Tepon “Mä joka päivä töitä teen” kiteyttää yhden kasarin iskelmälinjan. Kappale levytettiin vuonna 1982, ja se nousi elämään tarinana suomalaisesta työteliäisyydestä ja omasta kodista. Laulussa arki ei ole vain tausta, vaan se on koko tunne, ja juuri siksi se osuu yhä moniin.
Pave Maijasen “Pidä huolta” on toisenlainen kulmakivi. Kappaleen taustalla on ajankohtainen, jopa vakava lähtökohta, ja se julkaistiin Mistakes-yhtyeen levyttämänä vuonna 1981. Iskelmä sai kasarin aikana luvan olla myös kantaa ottavaa ja lempeän suorasukaista, ja tämä kappale on siitä tunnettu esimerkki.
Tango teki paluun ja sai oman areenansa
Tango ei kadonnut minnekään, mutta 1980-luvulla se sai uudenlaisen valtakunnallisen näyttämön. Seinäjoen Tangomarkkinat käynnistyi vuonna 1985, ja ensimmäinen tapahtuma järjestettiin saman vuoden heinäkuussa. Tapahtuma kasvoi nopeasti kesän rytmittäjäksi, ja tangosta tuli taas uutisaihe ja koko kansan puheenaihe.
Tämä näkyi myös kappaleissa, jotka yhdistyivät suoraan kilpailuihin ja niiden tunnelmaan. “Rannalla” on vuodelta 1989, ja se voitti Tangomarkkinoiden sävellyskilpailun. Kappaleen tie Arja Korisevan repertuaariin on esimerkki siitä, miten kilpailut loivat uusia klassikoita, jotka jäivät elämään tanssilavan vakioina.
Loppukirin suuret tunteet
Vuosikymmenen loppupuolella iskelmä sai lisää draamaa ja isoja tunteita. Kirkan “Surun pyyhit silmistäni” liittyy vahvasti vuoteen 1988, ja sama nimi tunnetaan myös albumista, joka julkaistiin marraskuussa 1988. Kappale yhdistyy lisäksi Syksyn sävel -kilpailun muistoon, mikä tekee siitä monelle ajankuvan.
Katri Helenan “Miljoona ruusua” kuuluu kasarin kestohitteihin, ja se ajoittuu vuoteen 1989. Laulu elää edelleen siksi, että se on yhtä aikaa romanttinen ja melankolinen, ja se istuu suomalaisen iskelmän perustunteeseen poikkeuksellisen luontevasti.
Miksi juuri nämä jäävät soimaan
Kasarin parhaat iskelmät eivät ole vain yksittäisiä hittejä. Ne ovat myös aikakauden peilejä, joissa kuuluu työelämä, muuttuva Suomi ja viihteen uudet muodot. Kappaleista tuli yhteisiä, koska niitä kuunneltiin samoissa tilanteissa: tanssilavalla, kotona, televisiossa ja autossa.
Iskelmä myös uusiutui ilman että se menetti ydintään. Kertosäe sai olla iso, tarina sai olla arkinen ja tunnelma sai olla haikea. Vuosikymmenen parhaat kappaleet toimivat edelleen, koska ne eivät vaadi selitystä, vaan ne kantavat kuulijan suoraan tunteeseen.
Pikaopas: kasarin iskelmät, joista kannattaa aloittaa
- “Sata kesää, tuhat yötä” – Paula Koivuniemi (1981)
- “Pidä huolta” – Pave Maijanen / Mistakes (1981)
- “Titanic” – Frederik (1981)
- “Mä joka päivä töitä teen” – Matti ja Teppo (1982)
- “Olen suomalainen” – Kari Tapio (1983)
- “Surun pyyhit silmistäni” – Kirka (1988)
- “Rannalla” – Arja Koriseva (1989)
- “Miljoona ruusua” – Katri Helena (1989)
Lue lisää suomalaisesta iskelmästä ja sen historiasta.